Kaurapuuroako?

Nyt on kaurapuurokuukausi. Varoitan, että tässä jutussa (tai kolmessa pienessä koosteessa) ei kehuta kaurapuuron terveellisyyttä tms.

🪧Varhaisin kaurapuuromuistoni liittyy varhaislapsuuteen. Sen ajan mukaan kaurapuuro liittyi aamuihin. Minulle se oli kauhistus ja suuresti rakastamani Mummini tiesi sen. Hän oli minulle asiassa armollinen! Hän tiesi, että kaurapuuro menee alas jotenkin, kun se on paistettu. Niinpä hän säästi aamuisesta puurosta pienen annoksen seuraavaan aamuun paistettavaksi minulle. Se oli minusta rakkauden teko! 💖

🪧Seuraava kaurapuuromuistoni liittyy aikaan, kun elämääni ilmaantui äitipuoli. Hän oli sitä mieltä, että jokaikisenä (siis 365 aamua/vuosi) aamuna on syötävä kaurapuuroa. Eikäs siinä vielä kaikki, voisin sanoa… Joka aamuinen kaurapuuronkeitto oli minun, alussa11-vuotiaan tyttösen tehtävä kaikkina siellä asuminani vajaana viitenä vuotena. Keitin puuroa ja yökkäsin, välillä kävin oksentamassakin. Mutta, armoa ei ollut. Se oli tehtäväni.

🪧 Viimeisin kaurapuuromuisto liittyy avioliittoni alkuun. Puolisoni toivoi saavansa aamuisin – kaurapuuroapa hyvinkin. Kahtena aamuna keitin kaurapuuron. Kävin välillä oksentamassa ja palasin keittiöön. Sitten ilmoitin hänelle, että hän saa syödä mun puolesta vaikka 365 aamua vuodessa, mutta hän keittäköön sen aina itse. Onneksi hän oli nähnyt sen toisen aamun wc-käynnit (oksentamassa) ja luovutti. Jatkossa hän keitti kaurapuuronsa itse.

Kaurapuuro on yhä, vuosikymmentenkin jälkeen inhokkini. Onneksi ei ole pakko…

Yksi kommentti artikkeliin ”Kaurapuuroako?

  1. Kaurapuuro oli kauhistus minullekin lapsuudessani. Äiti pakotti syömään kaurapuurolautaseni tyhjäksi vaikka kuin yökötti. Äidin kuoltua, minun ollessa 10v, ei kaurapuuroa enää tarjottu meidän lapsuusperheessä. Jouduin ottamaan esikoisena ruoanlaittovastuun ja enkä koskaan keittänyt kaurapuuroa. Avioiduttuani mieheni oli niin tykännyt kaurapuurosta mutta hän sai keittää ja syödä sen itse. Siskoni joka sai 6 lasta pakotti kaikki lapsensä syömään aamuisin kaurapuuroa. Nuorimmat tyttö ja poika yököttelivät kuten minä aikoinaan lautasensa edessä, mutta syötävä se oli. Itse sain ainokaiseni vasta 10 avioliittovuoteni jälkeen ja päätin ettei kaurapuuro ilmesty hänen eteensä koskaan, ja se päätös piti.
    Nyt olen syönyt kaurasta tehtyä uunipuuroa johon on sekoitettu marjoja tai omenaa. Se ei maistu enää lapsuuden kaurapuurolta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s