Niin oli moni asia toisin aiemmin. En sano, että paremmin (tai huonommin), vaan toisin.
Meitä oli kolme sisarusta ja kullakin omanlaisensa sänky. Isosisko nukkui hetekassa. Siinä, joka kyllä narisi joka liikkeestä. Minulla oli korkea sänky, jonka arvelen jonkun itse tehneen. Se oli jykevästä puusta tehty ja sen pohja oli ihan oma lukunsa. Nyt, kun asiaa aattelen, pohja muodostui leveistä, mustista kumilevyistä – vai nauhoiksiko niitä pitäisi kutsua. Ne olivat n. 10cm leveitä suikaleita, jotka oli naulattu sänkykehikkoon. Ne oli punottu ristikkäin ja muodostivat siten ihan toimivan (ja hengittävän) sängynpohjan. Kun asiaa aattelen, ne olivat hyvin samanmoisia kuin käytetyn auton renkaat… Pikkusiskolla oli sitten muuten samanlainen sänky kuin minulla, mutta lyhyempi ja matalampi ja siinä oli pyörät. Sinne se työnnettiin päiväksi mun sängyn alle ja yöksi taas vedettiin esiin ja käyttöön. Eikä muuten narisseet nämä kumipohjasängyt. 👍
*Muorin Kuppila ☕* 
Meillä oli lapsena myös hetekat käytössä. Niissä oli kuitenkin jossain vaiheessa joku vaneri niiden jousien päällä, joten narinaa ei kuulunut.