Voi, miten ymmärränkään häntä. Välillä minullakin iskee valtava ikävä edesmenneeseen elämäni aikanaan muuttaneeseen ihmiseen. Juuri pari päivää sitten oli tällainen päivä ja tuntuu, ettei se ikävä nyt helpota ollenkaan. Kaipaan kaikkea sitä, mitä oli… Nyt odotan edes pääsyä avoimen veden äärelle, sillä siellä tunnen mielen levollisuutta muistojen merkeissä.
Ja mielessä soi:
*Muorin Kuppila ☕* 
Muistot sailyvat aina, jotkut ovat haikeita ja jotkut ikavia, yksi kaunis muisto tanaan koskettaa ja mietityttaa: mita jos……. tanaan lahetan lentosuukon ylos- siella han on ♥️
Kiitos kauniista laulusta ja sanoista!!!