Sydämeen sattuu

Olen varmaan herkkis, mutta totuus on, että sydämeen sattuu. Maailmassa on paljon ikävää, pahaa ja surullista, mutta täytyykö sitä sitten vielä tietoisesti lisätä?! Minä en voi millään ymmärtää tätä negatiivisuuden ja pahojen ajatusten lietsontaa. 🤐

Mitä tällä saavutetaan?
Mitä saavutetaan sillä, että netissä tunnettu suomalainen (en laita nimeä, koska en halua hänen saavan mainosta teoistaan) kysyy, jotta kuka / ketkä hallituksen jäsenistä tulisi erottaa?
Mitä saavutetaan sillä, että netissä pidetään huumorina kysymystä *Kuka on huonoin ministeri*?
Mitä saavutetaan sillä, että netissä vaahdotaan negatiiviseen sävyyn naiskansanedustajien vapaa-ajan vietosta, kun miehet saavat puuhailla rauhassa ihan mitä tahtovat?
Mitä saavutetaan sillä, että kansanedustaja voi vapaasti julkisesti nimitellä toisia (mm. muiden ulkonäköä) ilman mitään seuraamuksia?

Minäpä kerron
Minäpä kerron, että noilla saadaan avattua vihaista keskustelua, jota minä kylläkin kutsun vihapuheeksi. Ei ole keskustelua, jos lähtökohta on haukkuminen ja jopa henkilön yksityisyyden loukkaaminen. Keskusteluun kuuluu erilaisten näkökulmien kertominen, ei toisten mollaaminen.

Muutoksen aika
Tämä negatiivisuuden lietsominen tuntuu lisääntyneen viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Mikähän olisi se taho, joka kääntäisi julkista keskustelua positiiviseen suuntaan? Ei, en tarkoita mitään yltiöpositiivisuutta tai lässytystä ’kun kaikki on niin hyvin’. Tarkoitan asennetta, jossa nähdään myös ne positiiviset asiat ja negatiivisten kohdalla ollaan valmiita yhteistyössä etsimään ratkaisuja.
👉 Omalla kohdallani ratkaisu on sulkea näkyvistä (hiljentää, blokata) ne tahot, jotka viljelevät negatiivisuuden lietsontaa. On muuten nyt jo nuo viestivirrat siivoutuneet melkoisesti. 👍

2 kommenttia artikkeliin ”Sydämeen sattuu

  1. Tama on totta ja sairasta, mita me aikuiset opetamme lapsillemme, itkuttaa 😪

  2. On todella ikävää, että lapset saavat tästä mallia asiattomaan toimintaan. Lopulta se kaikki kiertyy takaisin kalliina kustannuksina mielenterveyshoidoissa. Kuitenkin apua on tarvittaessa saatava.

    Minusta on äärettömän tärkeää, että jo lapsille opetetaan oikeanlaista keskustelutaitoa. Nimenomaan keskustelua, ei vain puhumista. Opetetaan kuuntelemaan toisen, kenties erilaistakin näkemystä ja keskustelemaan omasta näkemyksestään lyttäämättä toista. Tämän voisi helposti ottaa koulun äidinkielen opetukseen; vähemmän sijamuotojen pänttäämistä, enemmän keskustelutaitoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s