”Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Eräs runouden alalaji on laululyriikka, jossa runomuotoinen teksti liittyy musiikkiin. Runojen ilmaisu nojaa usein mielikuvitukseen, mielleyhtymiin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin.” Niin kertoo Wikipedia.
Aika moni on ainakin nuoruudessaan kirjoittanut runoja. Osalla niitä on pöytälaatikossa paljonkin. Runot ovat monelle hyvä keino purkaa juuri sen hetken tuntemuksiaan.
Oletko sinä kirjoittanut itse runoja? Mitä runot merkitsevät sinulle nykyisin?
Minä kirjoitin varsinkin opiskeluaikana paljonkin runoja. Myöhemmin olen kirjoittanut (ja yhä kirjoitan) ajatelmia. Ne ovat enemmän ”mun juttu”.Mutta, luen runoja. En kaipaa loppusointuja, mutta kaipaan tilaa ajatuksille, mielikuvitukselle. Mainitsen tässä ihan muutaman hyvin erilaisen runoilijan -runoja(kin) kirjoittaneen/kirjoittavan- Juice Leskinen, Tommy Tabermann, Eeva Kilpi ja Eija Jaakola-Partanen. On todella paljon hienoja runoja kirjoittaneita / kirjoittavia, joten en edes yritä vääntää kattavaa listaa. Nuo vaan tulivat äkkiä mieleeni.
”Ei talossa ikkunaa
josta uloskatsoessani en muistaisi sinua.
Ei sydämessäni ovia, jota sinä et olisi aukaissut.
Miten ikävöinkään sinua tänään.!”
-Eija Jaakola-Partanen-
