Pentujen päivä


Tänään on *Pentujen päivä*.

Pienet eläinpennut ovat useimpien mielestä hellyttäviä. Ne ovat aidosti uteliaita ja saavat kyllä hoivaamisen tunteet monella pintaan. Niiden iloisuus ja innostuneisuus on tarttuvaa ja nopea väsähtäminen hellyttävää.

🦢 Minulla on ollut kaksikin kääpiömäykkyä ihan pennusta alkaen. Ne olivat hyvin erilaisia luonteeltaan, mutta kumpikin omalla tavallaan suloisia. Santtu vaan karkasi jo pienenä, eikä saaanut elää aikuisen koiran elämää. Roope oli monen lemmikki ja oli toisinaan jopa töissä minulla mukana. Siellä toimistolla moni nuori huhuili ovelta ”maastomakkaraa”. 😁
Roope viihtyi myös yksin kotona ja ”jutteli” puhelinvastaajalle. Kerran ystäväni oli Roopea hoitamassa, kun soitin. Olimme sopineet, ettei hän vastaa puhelimeen, joten se meni vastaajalle. Roope oli heti puhelimen soidessa mennyt puhelimen eteen (puhelin oli seinäpuhelin), kuunnellut puheeni kallistellen päätään ja sitten alkanut ”jutella” takaisin. Fiksu kaveri!
Kerran tulin kotiin ja ihmettelin, miten on ihan hiljaista ja miksi takkini on lattialla. Sitten huomasin takin hihansuusta kurkistavan aikalailla nolonnäköisen Roopen. Oli kaveri mennyt luolaan, mutta ei päässytkään enää pois. Yritin auttaa pois, mutta ei onnistunut. Niinpä minä -tyhmä- hain sakset ja leikkasin hihan auki vapauttaen rakkaan kaverini. Olisi sen hihan voinut leikata sauman kohdalta, mutta en mä ehtiny moisia aatella, kun toinen piti vapauttaa. Leikkasin hihan ihan vaan keskiltä auki…   En tiedä, kauanko kaveri oli luolassaan ollut, mutta ainakin heti vapauduttuaan hyppi iloisesti, eikä näyttänyt olevan minkäänlaista ongelmaa. Mutta, ei mennyt Roope sen jälkeen enää hihaluolaan.

❓❓ Onko sinulla jotain muistoja eläinpennuista? Millaisia?

2 kommenttia artikkeliin ”Pentujen päivä

  1. Paljokii, mummolas ol sikapossuja, vasikoita, karitsoita, kissapentuja. Nyt aikusen saanu koirapentuterapiaa, ku tyttäre perheel o eri-ikäsii, eri rotusii metsästyskoirii. Sit itkee pirrautettaa, ku joku vanhus pittää laskee autuaammille metsästymaille. Mei tytöil ol marsuja lemmikkin.

  2. Mä olin kansakoulussa varmaan ensimmäisellä luokalla, kun yhden tuttavaperheen koiralle oli syntynyt vahinkopentuja, joista he halusivat eroon. Kysyivät multa, haluanko ottaa yhden. Tottahan mä halusin. Kysymättä kotiväeltä mitään, kuljetin koiranpennun kotiin kauppalaukussa. Ja sain pitää pennun. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s